Asukastarina arkistot - Ihana kamala maaseutu

Kristiinan asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 15 heinäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Kristiinan asukastarina – Pomarkku

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Kristiina, ja olen taidegraafikko. Asuimme perheeni kanssa 11 vuotta ulkomailla, ja kun paluu Suomeen tuli ajankohtaiseksi, selailin huvikseni taloilmoituksia ympäri maata tutkiakseni hintatasoa ja tarjontaa. Yksi talo Pomarkussa kiinnitti huomioni hauskalla ulkonäöllään. Näytin sitä miehelleni ihan vain esimerkkinä ja hän rakastui siihen oitis. Niinpä lähetimme Suomessa jo asuvan poikamme katsomaan taloa, ja lopulta ostimme sen näkemättä itse koko paikkaa. Ostopäätös tuntui johdatukselta. Emme olisi löytäneet parempaa, vaikka olisimme ajaneet itse satoja taloesittelyjä läpi.

Ihaninta maaseudulla:

Luonto – vuodenajat, linnut, sienet ja marjat omalta pihalta tai lähimetsästä, sekä aamukahvi ja istuskelu omalla pihalla.
Oma rauha ja hiljaisuus – vähempi liikenne, ei tarvetta suurkaupungeille.
Mahdollisuus lähteä kävellen sieneen tai marjaan – lisäksi omalla pihalla voi kasvattaa kaikenlaista, esimerkiksi nokkosta vuodenputkea ja maitohorsmaa, joita voi oikeasti myös syödä.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkä, kylmä talvi – Täällä voin kuitenkin laittaa villasukat jalkaan, takkaan tulen ja istua kaakaokupin kanssa hämärässä sohvannurkassa katsomassa, kun sininen hetki ulkona vaihtuu pimeään yöhön ja linnunradan tähtikirkkauteen.
Auto on pakollinen – ilman sitä ei oikein pääse koululle tai kauppaan.
Punkit ja hirvikärpäset – mutta ne eivät estä metsäretkiä.

Vinkit maaseudun elämään:

Pomarkussa on vaikka mitä ollakseen kuitenkin melko pieni paikkakunta. Itse tykkään etenkin Pomarkun elävästä helluntaiseurakunnasta, kirjastosta, retkeilyreiteistä (mm. Isosuo) ja uintipaikoista. Ja vaikka en ole vielä ehtinyt käyttääkään, niin harvinaisen hieno on myös Pomarkun monitoimitalo, jonne voi ostaa kulkukortin. Kalastus- ja melontamahdollisuudet kiinnostavat myös tulevaisuudessa.

Jos rakastat luontoa, niin älä enää tuhlaa aikaasi kaupungissa: Tänne vain! Pomarkku on oikein hyvä paikka lapsiperheillekin, kun on uusi, hieno päiväkerhorakennus ja kylällä kaikki koulut ylioppilaaksi saakka.

Seuraa Kristiinan taidetta sekä eloa maaseudulla: Facebook @printmakerkristiinalehtonen

Viljan asukastarina – Kihniö

Kirjoittanut Noora Elonen 8 heinäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Viljan asukastarina – Kihniö

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Vilja ja toimin Kihniön kunnan hyvinvointijohtajana. Olen asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla, mutta en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi kaupungissa. Lapsesta asti haaveilin muutosta maalle, jossa on hiljaisuutta, tilaa ja luonto lähellä. Kun Kihniössä avautui hyvinvointijohtajan paikka, tiesin heti, että nyt on aika toteuttaa unelma.

Ihaninta maaseudulla:

Rauha – ei ruuhkia, ei melusaastetta eikä vilkkuvia mainosvaloja.
Luonto heti kotiovelta – pääsen sieni- ja marjametsään tai koirien kanssa vetotreeneihin hetkessä.
Yhteisöllisyys – aktiivisten yhdistysten kautta löytää helposti paikkansa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja apu löytyy aina.

Kamalinta maaseudulla:

Sähkölaskut voivat talvella hirvittää.
Ruokaa ei voi tilata kotiovelle – täytyy suunnitella ostokset huolella.
Työmatkapyöräily on talvisin melko haastavaa.

Vinkit maaseudun elämään:

Parasta arjessa on luonnossa liikkuminen, jota voi toteuttaa monin eri tavoin: kävellen koiran kanssa, pyöräillen, SUP-laudalla, kanootilla, suksilla ja potkukelkalla. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan maalle, jos se on sinun unelmasi. Jos mahdollisuus tulee, niin ei muuta kuin rohkeasti unelmaa kohti. En ole itse katunut valintaani päivääkään.

Noora-Marin asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Noora Elonen 1 heinäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Noora-Marin asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Noora-Mari, ja tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä Leader Pohjois-Satakunnan Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhankkeessa, jossa kehitetään yhdeksän maaseutukunnan elinvoimaisuutta ja madalletaan maalle muuton kynnystä. Olen syntynyt Merikarvialla, mutta opiskelujen myötä muutin ensin Turkuun ja sitten Porin kautta takaisin kotikonnuille. Poissa ehdin olla noin 15 vuotta, mutta aktiivinen ja eloisa maalaiskunta veti takaisin puoleensa. Täällä tukiverkosto on lähellä ja lapset voivat viettää aikaa isovanhempien kanssa. Löysin unelmatalon, jonka remontoin, ja nyt minulla on punainen tupa ja perunamaa.

Ihaninta maaseudulla:

Tiivis yhteisö ja turvallinen ympäristö – lapset kulkevat harrastuksiin ja kavereille kävellen tai pyörällä.
Harrastukset ja palvelut ovat lähellä ja niitä riittää – lapset harrastavat kesäteatteria, ratsastusta ja pesistä. Itse käyn naisten sählyssä ja ringetessä sekä erilaisissa jumpissa. Ihanaa on myös rentoutua hyisessä meressä talviuinnin merkeissä.
Selkämeren ja Merikarvianjoen läheisyys – Vesistöt mahdollistavat monenlaisia aktiviteetteja, kuten retkiluistelua, talviuintia, suppailua ja on mahtavaa nauttia siitä, kun näkee luonnossa vuodenajan vaihtelut, niin kuvankauniit auringonlaskut kuin syysmyrskytkin.

Kamalinta maaseudulla:

Tapahtumia ja aktiviteettejä on paljon – kaikkeen ei ehdi osallistua.
Talven lumeton hetki– aamusta iltaan hämärää. Onneksi kynttilät ja takkatuli auttavat.
Osa palveluista löytyy vain lähikaupungeista – oma auto on välttämättömyys.

Vinkit maaseudun elämään:

Merikarvialla järjestetään ympäri vuoden monipuolisia tapahtumia, kuten kuorojen tunnelmallisia konsertteja, merenrantanäyttämöllä kesäteatteria ja meri mahdollistaa uimisen ja suppailun. Harrastusten kirjo on lähes loputon. Oletpa sitten pallon perässä kirmaamisesta kiinnostunut padelinpelaaja tai lakerikengissä viihtyvä tanssilavojen tanssitaituri, kaikkea löytyy. Marja- ja sienimaastot avautuvat myös kotiovelta.

Jos haaveilet maalla asumisesta, lopeta unelmointi ja ja tee se todeksi. Maalla saat varmasti uusia ystäviä, kuulut osaksi yhteisöä ja elämänrytmi on sopivan aktiivinen. Kokeile edes, on tämä sen arvoista!

Seuraa Noora-Marin eloa maaseudulla: Instagram @noora_mari

Noora-Mari järven rannalla kukkien kanssa.

Victorin asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 24 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Victorin asukastarina – Pomarkku

How I ended up in the countryside??

I’m Victor, and I work as an industrial firefighter in Alaska. I do month-long shifts: one month working in Alaska, and one month at home in Finland. My home is now in Pomarkku, where I live with my family surrounded by nature.
We ended up in Pomarkku when we bought a house in my wife’s childhood surroundings, right by the river her mother used to gaze at as a young girl and dream of one day standing in that yard. Now, she visits us there often.

Lovely things about the countryside:

Peace and quiet – just like in 90s America, when kids spent the whole day riding their bikes and only came home for dinner.
A safe place to grow up – kids can play outside without worry.
Pomarkku’s sport center – I can’t wait for my daughter to grow up so we can book the hall just for us and play basketball or soccer together as a family.

Awful things about the countryside:

The trip to Pori for errands – always feels like a long journey.
The high price of fuel in Finland – especially compared to some other countries.
Limited activities for families with children – many parents would love playgroups and meetups, but there’s not much available in the village.

Tips for living in countryside:

Pomarkku is the perfect place for families with children and for those who want space to breathe. We have a wooded yard with a view of the river and it feels like our very own national park with tall trees, rocks, and the powerful flow of water.
Being close to nature is great for your mental health. Life in the countryside is calmer, less stressful, and usually more affordable.

Vauva, sieniämpäri ja marjaämpäri metsässä.

Pauliina Tunturi lapsensa kanssa metsässä.

Pauliinan asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 17 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pauliinan asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pauliina ja työskentelen yksinyrittäjänä Rakennustyö Tunturissa, eli käytännössä työllistän itseni timpurina Siikaisissa ja lähikunnissa.
Muutimme puolisoni Ville Tunturin kanssa hänen syntymäkotikuntaansa, koska hänen työnsä liittyvät vahvasti perheen maa- ja metsätilaan.

Ihaninta maaseudulla:

Luonto ja elämän rauhallisuus – metsä, järvet ja hiljaisuus ovat aina lähellä.
Yhteisöllisyys – pienellä paikkakunnalla ihmiset tulevat helposti tutuiksi.
Päiväkoti ja koulu – pieni koko mahdollistaa yksilöllisen huomioinnin kaikille lapsille.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkät matkat kaupunkeihin – joskus on kiva käydä kaupungissakin.
Välillä on liiankin rauhallista – ihmisiä on vähän.

Vinkit maaseudun elämään:

Täällä on hyvä olla ja elää, mutta se vaatii toisinaan pysähtymistä ja itsensä tutkiskelua. Kun ympärillä on vähemmän hälinää, on aikaa olla itsensä kanssa.

Parasta tekemistä Siikaisissa vapaa-ajalla ovat esimerkiksi Pumptrack-rata, lukuisat kodat ja laavut, Hirvijärven ranta ja Katselmankallio.

Itse olen aktiivinen yrittäjäyhdistystoiminnassa, ja vaikka maalla on rauhaa, täälläkin tapahtuu. Yrittäjien tilaisuudet ovat huippuja hetkiä sosialisoitua. Kaupunkilomilla on mukava käydä, mutta kotiinpaluu on aina parasta.

Merjan asukastarina – Karvia

Kirjoittanut Noora Elonen 13 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Merjan asukastarina – Karvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Merja, ja olen maalla syntynyt ja täällä pysynyt. Karviassa olen rakentanut elämääni niin työn kuin yrittäjyydenkin kautta. Toimin liiketoiminnan lehtorina Sataedulla ja pyöritän majoitus- ja vuokraustoimintaa Karvian keskustassa.

Ihaninta maaseudulla:

Ihanat pyöräilyreitit – voin valita reitikseni järven ympäri kulkevan kumpuilevan tien, soraharjuilla seikkailevan hiekkatien tai kevyen liikenteen väylän Sarvelasta Kanttiin.
Kesäillat luonnon keskellä – Nevalylyn maisemissa saunominen ja järveen pulahtaminen on täydellinen tapa rentoutua.
Oman kunnan tarjoamat liikuntamahdollisuudet – Kunnan huippuedullinen ja laadukas kuntosali tekee liikkumisesta helppoa kurjallakin säällä.

Kamalinta maaseudulla:

Palvelujen tarjonta ja valikoimat – kaikkea ei saa heti, ja joskus joutuu maksamaan enemmän.
Pitkät etäisyydet palveluihin – jos jotain erikoisempaa tarvitsee, on varauduttava ajomatkaan.

Vinkit maaseudun elämään:

Karviassa on tilaa ja vapaus olla oma itsensä! Täällä arki on mutkatonta ja ympäristö antaa mahdollisuuksia liikkumiseen, rentoutumiseen ja omannäköiseen elämään. Kesällä suosittelen testaamaan Karvian mahtavat pyöräilymaastot, ja ympäri vuoden Karvia-talon liikuntamahdollisuudet puolestaan pitävät aktiivisena.

Pihlan asukastarina – Ikaalinen

Kirjoittanut Noora Elonen 10 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pihlan asukastarina – Ikaalinen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pihla, ja asun Ikaalisten Röyhiössä. Olen aina asunut maalla, joten luonnon läheisyys ja rauhallinen ympäristö ovat minulle tuttuja. Nyt opiskelen Tampereen yhteiskoulun lukiossa (TYK), mutta koti on edelleen maaseudulla Röyhiössä.

Ihaninta maaseudulla:

Hiljaisuus – ei hälyä eikä melua, vaan rauhaa ympärillä.
Luonnon läheisyys – mahdollistaa sujuvasti metsälenkit.
Naapurien etäisyys – jokainen saa olla ihan omassa rauhassaan.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkät kulkumatkat – mikään ei ole ihan lähellä.
Yksittäiset ahdasmieliset ihmiset – pienessä paikassa kaikki eivät aina katso maailmaa yhtä avoimesti.
Oman auton pakollisuus – bussilla ei pärjää.

Vinkit maaseudun elämään:

Suosittelen suuresti! Maalla asuminen vaatii kyllä hieman totuttelua, etenkin niihin automatkoihin, mutta vastapainoksi saa luonnon rauhaa ja kauniin ympäristön.

Parasta minulle on metsäautoteillä kävely!

Helin asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 3 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Helin asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Heli ja toimin Siikaisten kunnanjohtajana. Työ toi minut tänne, ja nykyisin asun Siikaisissa viikkoasukkaana – arjet kirkonkylällä, viikonloput muualla.

Ihaninta maaseudulla:

Turvallisuus – täällä voi huoletta kulkea missä vain, mihin aikaan vain.
Rauhallisuus – kiire jää jonnekin kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Helppous – arki rullaa mutkattomasti.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkä pimeys – etenkin talvella se tuntuu joskus loputtomalta.
Joukkoliikenteen rajallisuus – omalla autolla pääsee, bussilla ei aina.
Pitkät välimatkat – kaikki ei ole ihan kulman takana, joten ajomatkoihin on varattava aikaa.

Vinkit maaseudun elämään:

Eteläpään alue tarjoaa lukuisia liikunta-aktiviteetteja ympäri vuoden, joten tekeminen ei täällä lopu. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan Siikaisiin! Voi olla, että sinä lähdet joskus Siikaisista, mutta Siikainen ei lähde sinusta koskaan, jos olet täällä asunut.

Taijan asukastarina – Kankaanpää

Kirjoittanut Noora Elonen 20 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Taijan asukastarina – Kankaanpää

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Taija, ja ammatiltani puheterapeutti. Muutin 18-vuotiaana pois Kankaanpäästä opiskeluiden perässä, ja tuolloin totesin hyvin ehdottomasti, etten enää koskaan halua asua pienessä kaupungissa enkä varsinkaan maalla. Vähitellen mieli muuttui, ja kun meille valmistumisen kynnyksellä tarjoutui mahdollisuus muuttaa takaisin Kankaanpäähän, tartuimme tilaisuuteen. Vasta tänne muutettuamme olen ymmärtänyt, että juuri tällaisen asuinpaikan tarvitsen. Elämä maalla on omista vaatimuksistaan huolimatta minulle helpompaa.

Ihaninta maaseudulla:

Hiljaisuus ja ärsykkeettömyys – ulkona voi kuunnella hiljaisuutta ilman hälinää tai valosaastetta. Mieli ja keho rauhoittuvat.
Luonto – omalla pihalla voi bongata lintuja, seurata eläinten jälkiä ja sienestää.
Itse tekeminen ja uuden oppiminen – kun kukaan ei tee puolesta, tulee tartuttua toimeen ja opittua vaikka mitä.

Kamalinta maaseudulla:

Auton välttämättömyys – auton hajotessa on aika nopeasti pulassa.
Palveluiden etäisyys – arki vaatii enemmän suunnittelua, kun siirtymiin menee aikaa ja palvelut ovat kaukana.
Itse tekeminen – Yllättävän lumisateen sattuessa ei auta, kuin tarttua lumikolaan. Kukaan ei tee puolesta.

Vinkit maaseudun elämään:

Maaseudun haasteita ei kannata pelätä liiaksi! Moneen asiaan oppii ja tottuu, kun niihin suhtautuu avoimin mielin. Itse en ollut ennen muuttoa edes koskenut ruohonleikkuriin, saati kokeillut puilla lämmittämistä. Maalla on mukavaa!

Vietän paljon aikaa ulkona koirani kanssa. Kankaanpäässä on aivan upeat ulkoilumaastot, suosittelen tutustumaan! Minun ja koirani suosikkipaikkoja ovat Kuninkaanlähteen ja Viidentienristeyksen maastot. Tilaa riittää niin, että saa halutessaan kulkea hyvinkin rauhassa, mikä on etenkin koiran kanssa kiva. Toki noissa maastoissa ulkoilee mielellään myös ilman koiraa.

Pentti vihreässä lava-autossa kuskaamassa klapeja.

Pentin asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 13 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pentin asukastarina – Pomarkku

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pentti, ja olen aina asunut maalla. Täällä on vähän väkeä, mutta sitäkin enemmän tilaa hengittää. Luonnon keskellä on mukava asua.

Ihaninta maaseudulla:

Omaa tilaa – täällä jokainen elää omassa rauhassaan.
Luonto – metsä ja järvet ovat lähellä.
Vähän väkeä – kiire ja tungos eivät kuulu tänne.

Kamalinta maaseudulla:

Palvelujen puute kirkonkylällä – joskus tietyt asiat eivät toimi ihan niin sujuvasti kuin voisi toivoa.
Kaunaiset kuntalaiset – kaikki asiat ei aina unohdu yhtä nopeasti kuin suurkaupungissa.
Pitkä matka ihmisten ilmoille – jos kaipaa elämää ja vilskettä, matkaa kertyy.

Vinkit maaseudun elämään:

Mieti muutaman kerran, sillä tämä ei ole paikka kaikille. Mutta jos etsit luontoa, tilaa ja omaa rauhaa, täällä sitä riittää. Vapaa-ajalla suosittelen suuntaamaan Isojärven maisemiin.

Jennin asukastarina – Ikaalinen

Kirjoittanut Noora Elonen 6 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Jennin asukastarina – Ikaalinen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Jenni, Ikaalisten Luhalahdesta, ja opiskelen parhaillaan Sasky:ssä lähihoitajaksi. Olen alun perin Sisätöstä (Ikaalinen) lähtöisin, joten paluu kotiseudulle ja maalle oli oikeastaan itsestään selvyys. Erityisesti lasten saannin jälkeen toiveena oli saada kasvattaa lapset turvallisessa pienessä kylässä ja että lapset saisivat hyvät eväät elämään pienestä päiväkodista ja kyläkoulusta.

Kaupungissa vuosia asuneena tiesin, että joskus vielä palaan maalle rauhan keskelle. En koskaan viihtynyt kaupungin hälinässä, vaikka palvelut olivatkin lähellä. Täältä täytyy lähteä muualle ostoksille, mutta yhteydet ovat sujuvat Hämeenkyröön, Parkanoon tai vaikka Tampereelle.

Ihaninta maaseudulla:

Oma rauha ja luonto – voit vain kävellä hiljaisuudessa ilman liikenteen melua.
Kyläyhteisö – ihmiset tuntevat toisensa ja auttavat.
Vapaus ja tila – pihaan mahtuu vadelmat, omenapuut ja vaikka unelmiesi kotieläimet.

Kamalinta maaseudulla:

Talven pimeys – marraskuu voi olla pitkä.
Raju routa ja kura – keväisin kengät eivät pysy puhtaana.

Vinkit maaseudun elämään:

Täällä on mahtavat metsät retkeilyyn, kauniit uimapaikat kesäisin ja talvella luistelukaukalo, hiihtoladut ja pulkkamäet. Kansalaisopistossa voi vaikka kutoa kangaspuilla mattoa tai entisöidä vanhan tuolin – tekeminen ei lopu kesken.

Suosittelen, että tule ainakin kokeilemaan asumista maalla! Maalla asuminen voi olla rankkaa, kun kannat puita, kolaat lumia ja korjailet paikkoja. Vaiva maksaa kuitenkin itsensä takaisin, kun näin keväällä istut pihakeinussa kahvikupin kanssa ja katselet avautuvaa peltomaisemaa, kaunista metsää tai jäistä avautuvaa järveä.

Tiian asukastarina – Kihniö

Kirjoittanut Noora Elonen 29 huhtikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Tiian asukastarina – Kihniö

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Essi, ja olen kotoisin Kihniöstä. Nuorena oli kova tarve nähdä maailmaa, ja asuin Ranskassa, opiskelin Helsingissä ja työ johdatti minut myös Seinäjoelle. Mutta missä ikinä olinkaan, kaipasin aina takaisin järvien ja maalaismaisemien ääreen. Kihniössä käydessä tuntui joka kerta siltä, että täällä on koti. Nykyään työskentelen luomumaidontuotannon erityisasiantuntijana ProAgrialla ja keväästä 2025 alkaen jatkan sukutilamme, Tarsian tilan, maatalousyrittäjänä.

Ihaninta maaseudulla:

Luonto on osa arkea – ei tarvitse lähteä luontoon, kun luonto on ympärillä koko ajan.
Yhteisöllisyys ja tukiverkot – täällä ihmiset välittävät toisistaan.
Tila hengittää – kiireettömyyden ja vapauden tunne tuo arkeen tasapainoa, vaikka velvollisuuksia riittää.

Kamalinta maaseudulla:

Lumityöt – eivät ne itsestään katoa.
Hyviä ruokapaikkoja on vain vähän – ravintoloita kaipaisin lisää.
Auton kustannukset – auto nelivedolla ja hyvällä maavaralla ovat täällä arjen turva

Vinkit maaseudun elämään:

Jos yhtään tuntuu siltä, että maaseutu voisi olla sun juttu – kokeile! Täällä voi aloittaa kevyesti, vaikka vuokra-asunnolla, eikä tarvitse heti sitoutua talokauppoihin. Takaisin kaupunkiin pääsee aina. Ja jos kaipaat luontoa, Kihniössä ulkoilu järvimaisemissa on parasta mitä tiedän.

Marian asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 22 huhtikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Marian asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Maria, ja toimin tällä hetkellä yrittäjänä. Olen palannut juurilleni Otamoille hoitamaan iäkkäitä vanhempiani. Olisin muutenkin tullut takaisin maalle jossain vaiheessa, mutta tämä nopeutti päätöstä. Kaupunkielämää olen ehtinyt kokeilla monessa paikassa, jopa Ranskassa Lyonissa, ja siellä viimeistään tuli selväksi, että maalle on päästävä.

Ihaninta maaseudulla:

Puhdas luonto – marja- ja sienimetsät alkavat kotiovelta.
Riittävästi tilaa – tontit eivät ole nestuukin kokoisia.
Mahdollisuudet – täällä voi kasvattaa omat perunat ja tomaatit, sekä pitää kanoja ja lampaita.

Kamalinta maaseudulla:

Aika vähän väkeä – välillä on aika hiljaista.
Auto on pakollinen – julkinen liikenne ei ole kovin kattava.

Vinkit maaseudun elämään:

Rohkeasti vaan! Maalla elämä on mutkatonta, ihmisiin on helppo tutustua ja naapurit auttavat. Saatat jopa päästä eroon kaupunkielämän tuomista ongelmista! Minä nimittäin nukuin yli 20 vuotta todella huonosti, mutta täällä unenlaatu parani kertaheitolla.

Siikaisissa on valtavasti vesistöä. Tänne muuttava pääsee helposti kalaan, talviuimaan Eteläpään rannalle ja tutkimaan kauniita metsäpolkuja.

Talon hankkiminenkaan ei ole ongelma, sillä asumisen hinta täällä on järkevä ja rahoille saa oikeasti vastinetta. Lapsiperheille tämä on paratiisi, sillä koulujen luokkakoot ovat pieniä ja harrastusmahdollisuuksia löytyy loputtomasti. Balettia tai miekkailua ei ehkä löydy, mutta mielikuvitusta käyttäen kaikille löytyy jotakin.

Perinneleipuri Armas Alvari ja oman leipomon kauraleipä hauiksena.

Armaksen asukastarina – Karvia

Kirjoittanut Noora Elonen 15 huhtikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Armaksen asukastarina – Karvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Armas, ja olen paluumuuttaja. Toimin perinneleipurina Alvarin leipomossa (https://www.facebook.com/alvarinleipomo), ja Karvian seudun vahva leipäperinne on minulle sydämen asia. Haluan olla mukana välittämässä sitä eteenpäin seuraaville sukupolville. Kannatti ehdottomasti palata kotiseudulle.

Ihaninta maaseudulla:

Ihmiset – yhteisöllisyys on täällä parasta.
Kannustava ilmapiiri – täällä jokainen voi olla oma itsensä.
Tähtitaivas – maaseudun etuja on elää ilman kaupungin valosaastetta.

Kamalinta maaseudulla:

Ei tule mieleen. Oikeasti, mietin tätä viikkokausia.

Vinkit maaseudun elämään:

Karviassa voit elää juuri oman näköistäsi elämää. Tämä on aktiivinen kulttuuripitäjä, jossa voit halutessasi olla mukana myös luomassa kulttuuria.

Jos etsit tekemistä, täältä löytyy kaikkea teatteriryhmistä hyppykengillä pomppimiseen. Ja jos kaipaat vapautta, kaupungin rajoitteet voit unohtaa; Karvia on oikeasti Willi!

Armas Alvari leipomossa pakkaamassa leipiä.

Lellen asukastarina – Jämijärvi

Kirjoittanut Noora Elonen 8 huhtikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Lellen asukastarina – Jämijärvi

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Lelle, ja asun synnyinkunnassani Jämijärvellä. En koskaan kuulunut nuorisoon, jonka oli päästävä kaupunkiin, mutta olin kaikille vaihtoehdoille avoin. Viihdyin hyvin miljoonakaupungissakin ja sille tielle olisin voinut jäädä, ellei valmistuminen kansainväliseen kaupan töihin keskellä lamaa olisi saanut palaamaan opintojen jälkeen Suomeen. Ja sitten työt kotiseudulla imaisivat mukaansa. Näin on käynyt sen jälkeen jokaisessa elämän käännekohdassa. Vielä en asu siinä maalaisunelmassani, mutta toivoa en ole menettänyt! Elämässä tulee eteen tunnetusti vielä monen monta muutosta.

Ihaninta maaseudulla:

Ihmiset – Aktiivisia, yhteisen hyvän eteen toimivia ihmisiä on maalla edelleen ihanasti. He ovat kultaakin kalliimpia.
Arjen nopeus – Siirtymät paikasta toiseen ovat nopeita, pyörällä ja autolla pääsee joka paikkaa. Eikä tarvitse miettiä parkkeerausta.
Unelmien mahdollisuus – Tilaa on pitää erilaisia lemmikkejä ja kotieläimiä. Ei minulla kaupungissa kerrostalossa asuessa olisi edes koiraa

Kamalinta maaseudulla:

Liikaa tekemistä – Kylillä tapahtuu kaikkea kivaa, mutta aina ei kuitenkaan ehdi tai jaksa, sillä omakotiasumisessa riittää askaretta.
Asumiseen satsatut eurot eivät tuota kuten kaupungissa – Vaikka samalla rahalla saa täällä asua paljon väljemmin.
Lumityöt ja itikat – Kuuluun maaseudun ihmisiin, jotka eivät viihdy puutarhassa. Unelmatalossani ei ole nurmikonleikkuuta tai hyttysiä ja lumityötkin katoavat kuin taikaiskusta😊. Hyttysiä lukuun ottamatta tämä voisi olla mahdollista myös maaseudulla. P.S. Meillä Jämijärvellä on kyllä talvisin tiet erittäin hyvin hoidettuja.

Vinkit maaseudun elämään:

Tutustu ihmisiin! Mene mukaan sinua kiinnostavaan toimintaan! Maalla tekemistä järjestetään usein itse. Myönnän, se on työläämpää, mutta niin paljon antoisempaa. Yhdessä tekemisestä ja onnistumisista nauttii monin kerroin enemmän!

Josen asukastarina – Parkano

Kirjoittanut Noora Elonen 26 maaliskuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Josen asukastarina – Parkano

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Jose, 25-vuotias paljasjalkainen Parkanolainen, joka toteuttaa omia unelmiaan rakkaassa kotikaupungissaan. Olen opiskellut ja työskennellyt välissä muualla, mutta Parkano on aina ollut minulle ainoa oikea koti, enkä täältä tule pois muuttamaan. Parkanossa on ollut turvallista kasvaa ja viihdyn täällä loistavasti. Täällä saa sopivissa määrin olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta myös omassa rauhassa. Esimerkiksi Tampereella on kiva käydä, mutta Parkanoon on aina kiva palata.

Ihaninta maaseudulla:

Hyvät palvelut – Parkanosta löytyy laaja valikoima kauppoja ja palveluita, joissa saa tuttavallista ja ystävällistä asiakaspalvelua.
Monipuoliset harrastusmahdollisuudet – liikuntaa ja tekemistä kaikille, joko seurojen ohjaamana tai omatoimisesti luonnossa.
Yhteisöllisyys – näkyy etenkin tapahtumissa ja urheiluseurojen toiminnassa.

Kamalinta maaseudulla:

Ei mikään – Minä viihdyn täällä, enkä keksi yhtäkään kamalaa asiaa!

Vinkit maaseudun elämään:

Maalle muuttamiselle kannattaa antaa mahdollisuus. Täältä löytyy omaa rauhaa sekä muualla työskenteleville loistavat kulkuyhteydet (ainakin Parkanosta) isompiin kaupunkeihin. Asuminen on myös edullista ja lapset voivat kasvaa turvallisessa, mutta silti monipuolisessa ympäristössä.

Vapaa-aika kuluu parhaiten Parkanon jäähallilla. Suosittelen kaikille tulla seuraamaan edustusjoukkueen lauantai-illan kotimatseja. Se on parasta!

Iidan asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 18 maaliskuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Iidan asukastarina – Pomarkku

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Iida, ja muutimme mieheni kanssa Pomarkkuun alkuun siitä syystä, että minulla ja miehelläni olisi yhtä pitkä matka työpaikoillemme. Aloitimme vuokra-asumisella, mutta pian huomasimme ihastuneemme tähän idylliseen ja historiaa huokuvaan kuntaan. Lopulta, kun vastaan tuli sopiva talo, päätimme jäädä tänne pysyvästi.

Ihaninta maaseudulla:

Ei naapureita vieressä
Luontoon lyhyt matka
Edullinen asuminen

Kamalinta maaseudulla:

Auto on välttämätön
Erikoispalvelut kauempana
Kaverit asuvat muualla

Vinkit maaseudun elämään:

Suosittelen ainakin kokeilemaan maalla asumista, jos vähänkään kiinnostaa – maaseudun ja luonnon rauha on vain koettava itse! Pienellä paikkakunnalla on aivan oma luonteensa ja charminsa. Jos kaipaat tekemistä Pomarkussa, vinkkaisin kävelylenkit maaseutumaisemissa sekä Monarin kuntosalin.

Iidan elämää maaseudulla voi seurata Instagramista @kukkopillienkoti

Päivin asukastarina -Karvia

Kirjoittanut Noora Elonen 11 maaliskuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Päivin asukastarina -Karvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Päivi, ja asun Karvian kirkonkylällä. Asuimme aikaisemmin perheeni kanssa pääkaupunkiseudulla, kun lapsemme syntyi. Hyvin pian tajusin, että en halua kasvattaa lasta ympäristössä, jossa hälytysajoneuvojen äänet kaikuivat jatkuvasti ja jossa turvallisuus ei ollut itsestäänselvyys.

Halusimme antaa lapsellemme mahdollisuuden kasvaa maalla – paikassa, jossa metsä alkaa takapihalta ja liikenteen melun sijaan kuulee lintujen laulun. Kaipasin myös synnyinpaikkani tukiverkostoa. Kun elämä tarjosi mahdollisuuden tehdä rohkean siirron, tartuimme siihen – eikä hetkeäkään ole tarvinnut katua.

Ihaninta maaseudulla:

Vapaus – täällä voi olla, mennä ja tulla miten itse haluaa.
Turvallisuus – kaikki tuntevat toisensa ja pitävät huolta toisistaan.
Täydellinen tähtitaivas – ilman valosaastetta voi oikeasti nähdä yötaivaan kauneuden.

Kamalinta maaseudulla:

Juorut – pienessä paikassa puheenaiheet eivät lopu kesken.
Menneisyyteen jämähtäminen – ns. junttius.
Ei sushiravintolaa.

Vinkit maaseudun elämään:

Jos ajatus maalle muutosta käy mielessä edes kerran, suosittelen tarttumaan siihen. Maalla asuminen tarjoaa puhtaan luonnon, tilan ja turvallisuuden tunteen sekä yhteisöllisyyden, mutta toisaalta täyden oman rauhan. Edullinen asuminen ja lukuisat harrastusvaihtoehdot ovat hieno lisä!

Parasta Karviassa on koulu, jossa oppilaat tunnetaan, kylän kökkähenki ja elämän kiireettömyys. Täällä asiat ovat yksinkertaisia, luonnollisia ja kauniita.

Suosittelen myös tutustumaan Karvian erilaisiin kulttuuririentoihin!

Nooran asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Noora Elonen 6 maaliskuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Nooran asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Noora ja asumme perheeni kanssa Merikarvian Kuvaskankaalla, josta ostimme mieheni vanhan kotitalon. Tänne mahdumme hyvin asumaan kolmen pienen tyttömme kanssa. Olemme molemmat kotoisin Merikarvialta, joten tänne palaaminen tuntui luontevalta. Hyvät muistot lapsuudesta ja ystävien asuminen samalla paikkakunnalla tekivät päätöksestä helpon.

Ihaninta maaseudulla:

Oma tila – täällä saat hengittää ja elää vapaasti omassa rauhassa.
Ystävät lähellä – samalla paikkakunnalla asuminen tuo arkeen iloa.
Hyvä ja turvallinen koulu sekä päiväkoti lapsille – opettaja tuntee oppilaat ja heidän perheensä, ja kylän monet silmäparit pitävät huolta lapsista.

Kamalinta maaseudulla:

Pimeys – talven synkkyys tuntuu joskus pitkältä.
Välimatkat – kaikkialle ei pääse ihan hetkessä.
Juorut – pienessä yhteisössä tieto kulkee nopeasti, joskus vähän liiankin nopeasti.

Vinkit maaseudun elämään:

Maaseudulla ei tarvitse tehdä kompromisseja – voit saada sekä rauhaa ja tilaa että menoa ja meininkiä. Luonnonläheiset maisemat ovat hieno lisä, ja lapsiperheille maaseutu tarjoaa turvallisen ja yhteisöllisen ympäristön elää ja harrastaa. Ihan parasta on kauniit lenkkimaisemat heti kotiovelta alkaen!

Merikarvialla löytyy paljon vapaa-ajanvietto tapoja. Vinkkaisin erikoisuutena salsatunnit koulun salissa sunnuntaisin! Kansalaisopistolla ja paikallisilla urheiluseuroilla on myös todella laaja valikoima sekä lapsille että aikuisille. Tylsää ei tule.

Jonin asukastarina – Ikaalinen

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Jonin asukastarina – Ikaalinen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Joni, ja työskentelen kylpylä- ja vapaa-ajan päällikkönä Ikaalinen Spassa. Päädyin Ikaalisiin työn perässä, mutta myös siksi, että olen kotoisin vastaavan kokoiselta paikkakunnalta. Tällainen ympäristö on aina tuntunut omalta – rauhallinen, mutta sopivan eläväinen. Turvallinen asuinympäristö on mahtava etenkin lapsiperheille.

Ihaninta maaseudulla:

Rauhallisuus ja turvallisuus – arki rullaa mukavasti ilman suurta hälinää.
Hyväntuuliset ihmiset – täällä on rento ja ystävällinen tunnelma.
Luonto ja harrastemahdollisuudet – Ikaalinen tarjoaa kaikkea keilailusta avantouintiin.

Kamalinta maaseudulla:

Pimeän vuodenajan valon puute – talvella voisi olla enemmän valaistusta ulkona.
Tiettyjen palveluiden vähyys – joskus jotain täytyy hakea kauempaa.
Julkisen liikenteen rajoitteet – etenkin palveluiden etäisyydet korostuvat, jos ei ole omaa autoa.

Vinkit maaseudun elämään:

Kannattaa tulla mukaan monipuoliseen harrastus- ja tapahtumatarjontaan. Erityisyytenä Ikaalisissa on paikallinen kylpylä Ikaalinen Spa, mikä tarjoaa monipuolista ohjelmaa aina konserteista ja tansseista liikuntapalveluihin, kuten keilaukseen ja kuntosalitreeneihin. Lisäksi Ikaalisissa ja lähikunnissa järjestetään läpi vuoden mielenkiintoisia tapahtumia, kuten avantouintia, urheilutapahtumia, kulttuurielämyksiä ja autotapahtumia.

Markon asukastarina – Kankaanpää

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Markon asukastarina – Kankaanpää

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Marko, ja asun Honkajoella, Pukarankylässä, joka kuuluu Kankaanpäähän. Toimin ratamestarina Pesämäen moottoriurheilukeskuksessa. Maalla asumisen ehdottomia etuja ovat oma tila ja se, että naapurit eivät ole liian lähellä. Siksi päädyinkin asumaan tänne.

Ihaninta maaseudulla:

Rauha – täällä ei tarvitse kuunnella kaupungin hälyä, vaan saat nauttia hiljaisuudesta.
Luonto – kaikki on lähellä ja tarjoaa puitteet sekä arkeen että harrastuksiin.
Tila – ei naapureita aivan vieressä, vaan omaa rauhaa ja vapaus tehdä omalla tavalla.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkät välimatkat – kaikkialle ei pääse hetkessä.
Teiden kunto – välillä voi joutua ajamaan kuoppaisilla teillä.
Palveluiden saatavuus heikkenee – omatoimisuudesta tulee tärkeä taito.

Vinkit maaseudun elämään:

Kannattaa miettiä, haluaako asua luonnon keskellä vai kaupungin melskeessä – täällä elämä on erilaista, mutta monin tavoin palkitsevaa. Vapaa-aika täällä kuluu esimerkiksi moottoriurheilun parissa. Suosittelen kokeilemaan!

Hannun asukastarina – Kihniö

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Hannun asukastarina – Kihniö

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Hannu, ja olen ollut maalainen oikeastaan koko ikäni. On hienoa, että metsään voi lähteä koiran kanssa vaikka suoraan kotiportailta. Kaupungeissa on toki kiva käydä silloin tällöin, vaikka kulttuuritapahtumissa, mutta ei siellä montaa päivää viihdy yhteen menoon. Täältäkin löytyy yllättävän monenlaisia tapahtumia omalta tai naapuripitäjältä. Nykyään olen eläkeläinen, mutta työvuosieni aikana olin pitkään Metsäntutkimuslaitoksella.

Ihaninta maaseudulla:

Rauhallisuus ja kiireettömyys – ei hälinää eikä turhaa kiireen tuntua.
Yhteisöllisyys – naapurit tunnetaan, apu löytyy aina tarvittaessa.
Ruokaa omasta maasta –perunat, valkosipulit ja punaherukat

Kamalinta maaseudulla:

Syrjäseutujen energiareservaattiasema – luonnonrauha katoaa, kun tuulimyllyt ja aurinkopaneelit valtaavat maisemat ilman paikallisten kuulemista.
Palvelut karkaavat kauas – maalla pärjää, kunhan pystyy hakemaan välttämättömät palvelut omatoimisesti.
Ilman autoa ei pärjää – auto on välttämättömyys.

Vinkit maaseudun elämään:

Maalla rauha ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä – voit halutessasi elellä omissa oloissasi tai olla aktiivisesti mukana tapahtumien järjestämisessä ja kylän toiminnassa. Täällä arvostetaan jokaista uutta asukasta, ja apua saa aina, kun sitä tarvitsee. Kihniössä löytyy myös monipuoliset liikuntamahdollisuudet, ja kirjasto on erittäin hyvä.

Lauran asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Lauran asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Laura, ja asun Merikarvialla Harvalan kylässä. Olen kotoisin naapurikunnasta Siikaisista, ja mieheni kotipaikka on lähellä nykyistä kotiamme. Meille tarjoutui tilaisuus ostaa vuosikymmeniä tyhjillään ollut talo, ja tämä paikka tuntui heti omalta. Vaikka talo vaati ison remontin, ajatus ei pelottanut – täällä oli kaikki, mitä unelmakodiltamme halusimme.

Hoidan tällä hetkellä perheen kuopusta kotona, ja teen osa-aikaisesti viestintä- ja markkinointitöitä mieheni matkailualan perheyrityksessä (www.koivuniemenherra.fi). Myös etätyöt sujuvat hyvin kotoa käsin.

Lapset ruokailemassa kauniissa vanhan talon keittiössä.

Ihaninta maaseudulla:

Tila ja rauha – täällä perheellä on tilaa puuhailla ja toteuttaa omia projektejaan.
Rento elämänmeno – puuhastelu perusasioiden parissa, kuten pihan ja talon ylläpito, on yllättävän rentouttavaa.
Luonto ympärillä – vuodenaikojen vaihtelu, kesäillat ja luonnon pienet ihmeet, kuten pääskysten lentoharjoitukset ja kukkuva käki.

Kamalinta maaseudulla:

Auton välttämättömyys – ilman autoa ei pärjää, ja pidemmät kauppareissut ovat arkea.
Yhteiselo luonnon asukkaiden kanssa – kauriit ja myyrät rakastavat istutuksiamme, ja käärmeitäkin kohtaa välillä pihassa.
Isommat hankinnat vaativat pidempiä reissuja – samalla positiivisena puolena heräteostoksien väheneminen.

Vinkit maaseudun elämään:

Täällä tekemistä löytyy varmasti moneen makuun, kunhan osaat etsiä. Paikalliset harrastusmahdollisuudet ja lähialueiden helmet kannattaa selvittää monilta tahoilta, kuten naapureilta, kunnalta, kansalaisopistoilta tai someryhmistä – tarjonta voi yllättää!

Merikarvialla on mahtava uimahalli, ja kesällä vietämme vapaa-aikaa kesäkahviloissa, kirppiksillä ja Krookan satamassa.

Seuraa Lauran elämää maaseudulla Instagramissa @fransinmaella

Perhepotretti Lauran perheestä. Kuvassa Lauran lisäksi lapset Eemil, Eino ja Hilda sekä mies Frans.

Marjaanan asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Marjaanan asukastarina – Pomarkku

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Marjaana, ja olen syntynyt maalla ja elänyt maaseudulla ja maaseutukaupungeissa koko elämäni. Opiskelut sujuivat hyvin lähikaupungissa, ja Suomi on sen verran pieni maa, että etäisyydet eivät lopulta ole niin pitkiä. Täältä pääsee kätevästi isompiinkin kaupunkeihin, mutta reissujen jälkeen on aina ihana palata takaisin maaseudun rauhaan.

Pyöritän Pomarkussa palvelukotia (www.tilkkutakki.net) ja juhla- sekä majoitustilayritystä (www.villarouhee.fi). Lisäksi olen mukana vanhempaintoiminnassa, järjestän tapahtumia ja pidän vapaaehtoisesti kohtaamiskahvilaa Villa Rouheella, jossa kaikenikäiset kyläläiset voivat kohdata toisensa. Täällä elämä on yhteisöllistä, kiireetöntä ja merkityksellistä – ja juuri se on parasta.

Ihaninta maaseudulla:

Kiireettömyys – ei ruuhkia, ei turhaa stressiä.
Yhteisöllisyys – täällä ihmisistä pidetään huolta.
Turvallisuus – maalla voi hengittää vapaasti.

Kamalinta maaseudulla:

Hyttysten, mäkäräisten ja öttiäisten armeija – luonto on ihanaa, mutta ilman niitä se olisi vielä ihanampaa!
Muuta kamalaa en keksi! – ja se kertonee jo aika paljon.

Vinkit maaseudun elämään:

Jos mieli tekee kokeilla jotakin uutta ja kaipaa elämäänsä uutta suuntaa, maalle muutto voi olla juuri se juttu. Täältä löytää paljon enemmän kuin osaisi kuvitella – niin tekemistä, merkityksellisyyttä kuin loistavia ihmisiäkin.

Minulle vapaaehtoistyö on sydämen asia – kun antaa iloa muille, saa sitä moninkertaisesti takaisin. Pienellä paikkakunnalla sen tärkeyden huomaa välittömästi. Suosittelen kokeilemaan!

Aapon asukastarina – Jämijärvi

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Aapon asukastarina – Jämijärvi

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Aapo ja asun Jämijärven Kauppilankylässä. Meidän perhe muutti tänne, kun vanhemmat päättivät palata äidin synnyinpaikkakunnalle.

Ihaninta maaseudulla:

Ei ole liikaa ihmisiä – omaa rauhaa löytyy aina, jos sitä kaipaa.
Tilaa harrastaa ja touhuta – maalla voi tehdä melkein mitä vain.
Pienet piirit ja tiivis kaveriporukka – täällä tunnetaan toisemme ja pidetään yhtä.

Kamalinta maaseudulla:

Vähän kauppoja – jos tarvitsee jotain spesiaalia, saa ajella pidemmälle.
Ei muita kamalia puolia!

Vinkit maaseudun elämään:

Maalla asumista ei voi kuin suositella! Kylällä hengailu kavereiden kanssa on parasta, ja aina löytyy jotain tekemistä.

Sannin asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 14 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Sannin asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Sanni, ja olen asunut koko elämäni Siikaisissa. Vanhempani muuttivat tänne jo ennen syntymääni, koska äitini on täältä kotoisin. Olen käynyt kouluni täällä, Siikaisten yhtenäiskoulussa, jossa olen opiskellut ensimmäiseltä luokalta asti.

Pienessä kunnassa kasvaessa yhteisöllisyys on vahvaa. Täällä tunnetaan naapurit, ja turvallinen ympäristö on aina ollut itsestäänselvyys.

Ihaninta maaseudulla:

Monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet – etenkin ulkoliikunta luonnossa on loistavaa.
Pienet luokkakoot – rauhallinen oppimisympäristö ja yksilöllinen opetus.
Yhteisöllisyys ja turvallisuus – täällä kaikki tuntevat toisensa ja auttavat tarvittaessa.

Kamalinta maaseudulla:

Julkinen liikenne on heikkoa – oma auto on lähes välttämätön.
Palveluiden vähäisyys – isompiin kauppoihin tai erikoisliikkeisiin on lähdettävä muualle.
Terveyspalvelut eivät ole lähellä – lääkärikäynnit vaativat usein matkan lähikaupunkiin.

Vinkit maaseudun elämään:

Maalla asumista kannattaa ainakin kokeilla – saatat yllättyä positiivisesti! Ruuhkissa ei tarvitse seisoskella, ja elinkustannuksetkin ovat edullisemmat kuin monessa muussa paikassa.

Jos kaipaat tekemistä, harrastusmahdollisuuksia kyllä riittää. Luontopolut, laavut, Eteläpään hiihtoladut ja frisbeegolfrata tarjoavat monipuolisia tapoja viettää vapaa-aikaa ulkona.

Jennin asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Janne Katajamäki 5 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Jennin asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Nimeni on Jenni ja olen paluumuuttaja – tai oikeastaan me olemme. Minä ja mieheni kiersimme opiskeluiden ja työelämän perässä isommissa kaupungeissa, mutta aina odotimme sitä hetkeä, kun pääsisimme mökille Merikarvialle. Ennen nuorimman lapsemme syntymää päätimme, että nyt on aika tehdä peliliike – ja tässä sitä ollaan!
Täällä yhdistyy kaikki, mitä elämältä haluamme: meri, yhteisöllisyys ja sopiva määrä kaikkea. Toimin lehtorina Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja opetan sekä verkossa että lähiopetuksena. Työni antaa vapauden tehdä töitä myös etänä, mikä onnistuu hyvin täältä meren ääreltä käsin.

Ihaninta maalla:

Meri ja luonto – se on aina lähellä ja se antaa tilaa hengittää.
Yhteisöllisyys – ihmiset tuntevat toisensa ja oikeasti välittävät.
Kaikkea sopivasti – tarpeelliset palvelut ja harrastukset löytyvät, eikä mikään ole liikaa.

Kamalinta maalla:

Auto on pakollinen – kaikkialle on ajettava.
Talvella kaikki lukittautuvat koteihinsa – kylä hiljenee pitkäksi aikaa.
Palveluiden pysyvyys ei ole itsestäänselvyys – kekseliäisyys on valttia, kun väestöpohja pienenee.

Vinkit maaseudun elämään:

Ehdotan, että yritä päästä jutuille paikallisten kanssa. Kun teet itse aloitteen, sinut otetaan avosydämin vastaan. Osallistu tapahtumiin, lähde harrastuksiin ja löydä oma ”paikallisoppaasi” auttamaan kotiutumisessa.
Merikarvialla luonnon rytmi määrittää elämän kulkua – kesällä vesillä, talvella jäällä. Veneily ja saariston tutkiminen ovat kesän kohokohtia, ja Krookanlahden jäärata on talven ehdoton suosikki: luistimet jalkaan, hikipisarat otsalle ja samalla kuulumiset vaihtoon tuttujen kanssa.

Juhan asukastarina – Kankaanpää

Kirjoittanut Janne Katajamäki 5 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Juhan asukastarina – Kankaanpää

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Juha, ja asun Honkajoella (Kankaanpää) pienessä Paastonkylässä. Synnyin maatilalle vilkkaan kyläyhteisön keskelle. Kävin opiskelemassa ja kokeilin työelämää muualla, mutta lopulta paluu kotitilalle tuntui itsestään selvältä – sukupolvien ketju jatkuu, ja omat lapseni saivat kasvaa samassa turvallisessa ympäristössä.
Nykyään yhdistän kaksi erilaista, mutta toisiaan täydentävää työtä: olen maa- ja metsätalousyrittäjä sekä toimin maaseudun kehittämisen parissa Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:ssä. Tämä työ tuo vastapainoa tilanpidolle – ja päinvastoin.

Ihaninta maaseudulla:

Tilaa hengittää – ympärillä avaruus ja rauha, ei ruuhkia eikä kiirettä.
Luonto on aina lähellä – sen keskellä eläminen on etuoikeus.
Yhteisöllisyys – täällä tunnetaan naapurit ja apu on aina saatavilla.

Kamalinta maaseudulla:

Kurakelit ja pimeys – talvella maa voi olla joko loskaa, jäätä tai lunta – joskus kaikkea samaan aikaan.
Pitkät välimatkat palveluihin – kaikkea ei löydy nurkan takaa, mutta sitä oppii suunnittelemaan.
Maaseudun autioituminen – on surullista nähdä kylien tyhjenevän, mutta siksi maaseutua kehitetään aktiivisesti.

Vinkit maaseudun elämään:

Maallemuutosta haaveilevan kannattaa kokeilla ensin vuokralla asumista, jos ei ole varma, millainen koti sopii parhaiten. Omakotitalo syrjäkylällä voi yllättää monella tapaa – ja kiinteistöt ovat täällä todella edullisia. Kannattaa myös tutustua naapureihin ja kysyä rohkeasti apua.
Julkiseen liikenteeseen ei voi täysin luottaa, joten liikkumistarpeet ja ratkaisut kannattaa miettiä etukäteen. Kaupunkielämän palveluista pääsee kyllä nauttimaan sopivina annoksina.
Luonto tarjoaa täällä loputtomat mahdollisuudet liikkumiseen – pyörällä, jalan tai suksilla. Lisäksi talvella parasta on takkatuli, villasukat ja hyvä kirja.

Juha Vanhapaasto työpöydän ääressä Leader Pohjois-Satakunnan toimistolla.

Wenlan ja Hildan asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Janne Katajamäki 5 helmikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Wenlan ja Hildan asukastarina – Pomarkku

Miten päädyimme maaseudulle?

Me ollaan Wenla ja Hilda, ja meidän koko perhe asuu maalla täällä Pomarkussa. Matkustamme paljon ja isoissa kaupungeissa on kiva käydä, mutta maalla on parasta se, että täällä uskaltaa liikkua vapaasti ja yksinkin joka paikkaan.

Käymme Pomarkun Kirkonkylän koulun ala-astetta. Wenla on 2. luokalla ja Hilda 5. luokalla. Täällä koulussa on kivaa, ja kavereita on paljon. Lisäksi on kivaa, että kaikki on lähellä!

Ihaninta maaseudulla:

Pyöräily on parasta – täällä voi ajella vapaasti ilman ruuhkia.
Paljon kavereita – ja aina löytyy joku, jonka kanssa tehdä jotain.
Kaikki on lähellä – koulu, harrastukset ja leikkipaikat.

Kamalinta maaseudulla:

Kesällä ötökät kiusaa – ampiaiset ja muut pörisijät.
Talvella pimeys – välillä ulkona tarvitsee otsalampun.

Vinkit maaseudun elämään:

Maalle mahtuu hyvin lisää väkeä! On aina kivaa saada kouluun ja kylälle uusia kavereita. Täällä on turvallista ja täällä on tilaa olla ja liikkua.

Pomarkussa ei tarvitse miettiä, mitä vapaa-ajalla tekisi – kesällä uiminen Isollajärvellä tai Pikku-Valkjärvellä on parasta, ja talvella taas pulkkailu omassa kotimäessä. Lisäksi kerhot ja harrastukset ovat kivoja.