Skip to main content

Tekijä: Janne Katajamäki

Jennin asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Janne Katajamäki Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Jennin asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Nimeni on Jenni ja olen paluumuuttaja – tai oikeastaan me olemme. Minä ja mieheni kiersimme opiskeluiden ja työelämän perässä isommissa kaupungeissa, mutta aina odotimme sitä hetkeä, kun pääsisimme mökille Merikarvialle. Ennen nuorimman lapsemme syntymää päätimme, että nyt on aika tehdä peliliike – ja tässä sitä ollaan!
Täällä yhdistyy kaikki, mitä elämältä haluamme: meri, yhteisöllisyys ja sopiva määrä kaikkea. Toimin lehtorina Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja opetan sekä verkossa että lähiopetuksena. Työni antaa vapauden tehdä töitä myös etänä, mikä onnistuu hyvin täältä meren ääreltä käsin.

Ihaninta maalla:

  • Meri ja luonto – se on aina lähellä ja se antaa tilaa hengittää.
  • Yhteisöllisyys – ihmiset tuntevat toisensa ja oikeasti välittävät.
  • Kaikkea sopivasti – tarpeelliset palvelut ja harrastukset löytyvät, eikä mikään ole liikaa.

Kamalinta maalla:

  • Auto on pakollinen – kaikkialle on ajettava.
  • Talvella kaikki lukittautuvat koteihinsa – kylä hiljenee pitkäksi aikaa.
  • Palveluiden pysyvyys ei ole itsestäänselvyys – kekseliäisyys on valttia, kun väestöpohja pienenee.

Vinkit maaseudun elämään:

Ehdotan, että yritä päästä jutuille paikallisten kanssa. Kun teet itse aloitteen, sinut otetaan avosydämin vastaan. Osallistu tapahtumiin, lähde harrastuksiin ja löydä oma ”paikallisoppaasi” auttamaan kotiutumisessa.
Merikarvialla luonnon rytmi määrittää elämän kulkua – kesällä vesillä, talvella jäällä. Veneily ja saariston tutkiminen ovat kesän kohokohtia, ja Krookanlahden jäärata on talven ehdoton suosikki: luistimet jalkaan, hikipisarat otsalle ja samalla kuulumiset vaihtoon tuttujen kanssa.

Juhan asukastarina – Kankaanpää

Kirjoittanut Janne Katajamäki Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Juhan asukastarina – Kankaanpää

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Juha, ja asun Honkajoella (Kankaanpää) pienessä Paastonkylässä. Synnyin maatilalle vilkkaan kyläyhteisön keskelle. Kävin opiskelemassa ja kokeilin työelämää muualla, mutta lopulta paluu kotitilalle tuntui itsestään selvältä – sukupolvien ketju jatkuu, ja omat lapseni saivat kasvaa samassa turvallisessa ympäristössä.
Nykyään yhdistän kaksi erilaista, mutta toisiaan täydentävää työtä: olen maa- ja metsätalousyrittäjä sekä toimin maaseudun kehittämisen parissa Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:ssä. Tämä työ tuo vastapainoa tilanpidolle – ja päinvastoin.

Ihaninta maaseudulla:

  • Tilaa hengittää – ympärillä avaruus ja rauha, ei ruuhkia eikä kiirettä.
  • Luonto on aina lähellä – sen keskellä eläminen on etuoikeus.
  • Yhteisöllisyys – täällä tunnetaan naapurit ja apu on aina saatavilla.

Kamalinta maaseudulla:

  • Kurakelit ja pimeys – talvella maa voi olla joko loskaa, jäätä tai lunta – joskus kaikkea samaan aikaan.
  • Pitkät välimatkat palveluihin – kaikkea ei löydy nurkan takaa, mutta sitä oppii suunnittelemaan.
  • Maaseudun autioituminen – on surullista nähdä kylien tyhjenevän, mutta siksi maaseutua kehitetään aktiivisesti.

Vinkit maaseudun elämään:

Maallemuutosta haaveilevan kannattaa kokeilla ensin vuokralla asumista, jos ei ole varma, millainen koti sopii parhaiten. Omakotitalo syrjäkylällä voi yllättää monella tapaa – ja kiinteistöt ovat täällä todella edullisia. Kannattaa myös tutustua naapureihin ja kysyä rohkeasti apua.
Julkiseen liikenteeseen ei voi täysin luottaa, joten liikkumistarpeet ja ratkaisut kannattaa miettiä etukäteen. Kaupunkielämän palveluista pääsee kyllä nauttimaan sopivina annoksina – mutta paluu maaseudun rauhaan on aina paras osuus.
Parasta täällä on luonto, joka tarjoaa loputtomat mahdollisuudet liikkumiseen – pyörällä, jalan tai suksilla. Talvella takkatuli ja hyvä kirja tuovat lämpöä pimeisiin iltoihin – villasukat jalassa tietenkin.

Juha Vanhapaasto työpöydän ääressä Leader Pohjois-Satakunnan toimistolla.

Wenlan ja Hildan asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Janne Katajamäki Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Wenlan ja Hildan asukastarina – Pomarkku

Miten päädyimme maaseudulle?

Me ollaan Wenla ja Hilda, ja meidän koko perhe asuu maalla täällä Pomarkussa. Matkustamme paljon ja isoissa kaupungeissa on kiva käydä, mutta maalla on parasta se, että täällä uskaltaa liikkua vapaasti ja yksinkin joka paikkaan.

Käymme Pomarkun Kirkonkylän koulun ala-astetta. Wenla on 2. luokalla ja Hilda 5. luokalla.  Täällä koulussa on kivaa, ja kavereita on paljon. Lisäksi on kivaa, että kaikki on lähellä!

Ihaninta maaseudulla:

  • Pyöräily on parasta – täällä voi ajella vapaasti ilman ruuhkia.
  • Paljon kavereita – ja aina löytyy joku, jonka kanssa tehdä jotain.
  • Kaikki on lähellä – koulu, harrastukset ja leikkipaikat.

Kamalinta maaseudulla:

  • Kesällä ötökät kiusaa – ampiaiset ja muut pörisijät.
  • Talvella pimeys – välillä ulkona tarvitsee otsalampun.

Vinkit maaseudun elämään:

Maalle mahtuu hyvin lisää väkeä! On aina kivaa saada kouluun ja kylälle uusia kavereita. Täällä on turvallista ja täällä on tilaa olla ja liikkua.

Pomarkussa ei tarvitse miettiä, mitä vapaa-ajalla tekisi – kesällä uiminen Isollajärvellä tai Pikku-Valkjärvellä on parasta, ja talvella taas pulkkailu omassa kotimäessä. Lisäksi kerhot ja harrastukset ovat kivoja.