Avainsana: maaseutu

Noora-Marin asukastarina – Merikarvia

Kirjoittanut Noora Elonen 1 heinäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Noora-Marin asukastarina – Merikarvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Noora-Mari, ja tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä Leader Pohjois-Satakunnan Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhankkeessa, jossa kehitetään yhdeksän maaseutukunnan elinvoimaisuutta ja madalletaan maalle muuton kynnystä. Olen syntynyt Merikarvialla, mutta opiskelujen myötä muutin ensin Turkuun ja sitten Porin kautta takaisin kotikonnuille. Poissa ehdin olla noin 15 vuotta, mutta aktiivinen ja eloisa maalaiskunta veti takaisin puoleensa. Täällä tukiverkosto on lähellä ja lapset voivat viettää aikaa isovanhempien kanssa. Löysin unelmatalon, jonka remontoin, ja nyt minulla on punainen tupa ja perunamaa.

Ihaninta maaseudulla:

Tiivis yhteisö ja turvallinen ympäristö – lapset kulkevat harrastuksiin ja kavereille kävellen tai pyörällä.
Harrastukset ja palvelut ovat lähellä ja niitä riittää – lapset harrastavat kesäteatteria, ratsastusta ja pesistä. Itse käyn naisten sählyssä ja ringetessä sekä erilaisissa jumpissa. Ihanaa on myös rentoutua hyisessä meressä talviuinnin merkeissä.
Selkämeren ja Merikarvianjoen läheisyys – Vesistöt mahdollistavat monenlaisia aktiviteetteja, kuten retkiluistelua, talviuintia, suppailua ja on mahtavaa nauttia siitä, kun näkee luonnossa vuodenajan vaihtelut, niin kuvankauniit auringonlaskut kuin syysmyrskytkin.

Kamalinta maaseudulla:

Tapahtumia ja aktiviteettejä on paljon – kaikkeen ei ehdi osallistua.
Talven lumeton hetki– aamusta iltaan hämärää. Onneksi kynttilät ja takkatuli auttavat.
Osa palveluista löytyy vain lähikaupungeista – oma auto on välttämättömyys.

Vinkit maaseudun elämään:

Merikarvialla järjestetään ympäri vuoden monipuolisia tapahtumia, kuten kuorojen tunnelmallisia konsertteja, merenrantanäyttämöllä kesäteatteria ja meri mahdollistaa uimisen ja suppailun. Harrastusten kirjo on lähes loputon. Oletpa sitten pallon perässä kirmaamisesta kiinnostunut padelinpelaaja tai lakerikengissä viihtyvä tanssilavojen tanssitaituri, kaikkea löytyy. Marja- ja sienimaastot avautuvat myös kotiovelta.

Jos haaveilet maalla asumisesta, lopeta unelmointi ja ja tee se todeksi. Maalla saat varmasti uusia ystäviä, kuulut osaksi yhteisöä ja elämänrytmi on sopivan aktiivinen. Kokeile edes, on tämä sen arvoista!

Seuraa Noora-Marin eloa maaseudulla: Instagram @noora_mari

Noora-Mari järven rannalla kukkien kanssa.

Victorin asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 24 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Victorin asukastarina – Pomarkku

How I ended up in the countryside??

I’m Victor, and I work as an industrial firefighter in Alaska. I do month-long shifts: one month working in Alaska, and one month at home in Finland. My home is now in Pomarkku, where I live with my family surrounded by nature.
We ended up in Pomarkku when we bought a house in my wife’s childhood surroundings, right by the river her mother used to gaze at as a young girl and dream of one day standing in that yard. Now, she visits us there often.

Lovely things about the countryside:

Peace and quiet – just like in 90s America, when kids spent the whole day riding their bikes and only came home for dinner.
A safe place to grow up – kids can play outside without worry.
Pomarkku’s sport center – I can’t wait for my daughter to grow up so we can book the hall just for us and play basketball or soccer together as a family.

Awful things about the countryside:

The trip to Pori for errands – always feels like a long journey.
The high price of fuel in Finland – especially compared to some other countries.
Limited activities for families with children – many parents would love playgroups and meetups, but there’s not much available in the village.

Tips for living in countryside:

Pomarkku is the perfect place for families with children and for those who want space to breathe. We have a wooded yard with a view of the river and it feels like our very own national park with tall trees, rocks, and the powerful flow of water.
Being close to nature is great for your mental health. Life in the countryside is calmer, less stressful, and usually more affordable.

Vauva, sieniämpäri ja marjaämpäri metsässä.

Pauliina Tunturi lapsensa kanssa metsässä.

Pauliinan asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 17 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pauliinan asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pauliina ja työskentelen yksinyrittäjänä Rakennustyö Tunturissa, eli käytännössä työllistän itseni timpurina Siikaisissa ja lähikunnissa.
Muutimme puolisoni Ville Tunturin kanssa hänen syntymäkotikuntaansa, koska hänen työnsä liittyvät vahvasti perheen maa- ja metsätilaan.

Ihaninta maaseudulla:

Luonto ja elämän rauhallisuus – metsä, järvet ja hiljaisuus ovat aina lähellä.
Yhteisöllisyys – pienellä paikkakunnalla ihmiset tulevat helposti tutuiksi.
Päiväkoti ja koulu – pieni koko mahdollistaa yksilöllisen huomioinnin kaikille lapsille.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkät matkat kaupunkeihin – joskus on kiva käydä kaupungissakin.
Välillä on liiankin rauhallista – ihmisiä on vähän.

Vinkit maaseudun elämään:

Täällä on hyvä olla ja elää, mutta se vaatii toisinaan pysähtymistä ja itsensä tutkiskelua. Kun ympärillä on vähemmän hälinää, on aikaa olla itsensä kanssa.

Parasta tekemistä Siikaisissa vapaa-ajalla ovat esimerkiksi Pumptrack-rata, lukuisat kodat ja laavut, Hirvijärven ranta ja Katselmankallio.

Itse olen aktiivinen yrittäjäyhdistystoiminnassa, ja vaikka maalla on rauhaa, täälläkin tapahtuu. Yrittäjien tilaisuudet ovat huippuja hetkiä sosialisoitua. Kaupunkilomilla on mukava käydä, mutta kotiinpaluu on aina parasta.

Merjan asukastarina – Karvia

Kirjoittanut Noora Elonen 13 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Merjan asukastarina – Karvia

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Merja, ja olen maalla syntynyt ja täällä pysynyt. Karviassa olen rakentanut elämääni niin työn kuin yrittäjyydenkin kautta. Toimin liiketoiminnan lehtorina Sataedulla ja pyöritän majoitus- ja vuokraustoimintaa Karvian keskustassa.

Ihaninta maaseudulla:

Ihanat pyöräilyreitit – voin valita reitikseni järven ympäri kulkevan kumpuilevan tien, soraharjuilla seikkailevan hiekkatien tai kevyen liikenteen väylän Sarvelasta Kanttiin.
Kesäillat luonnon keskellä – Nevalylyn maisemissa saunominen ja järveen pulahtaminen on täydellinen tapa rentoutua.
Oman kunnan tarjoamat liikuntamahdollisuudet – Kunnan huippuedullinen ja laadukas kuntosali tekee liikkumisesta helppoa kurjallakin säällä.

Kamalinta maaseudulla:

Palvelujen tarjonta ja valikoimat – kaikkea ei saa heti, ja joskus joutuu maksamaan enemmän.
Pitkät etäisyydet palveluihin – jos jotain erikoisempaa tarvitsee, on varauduttava ajomatkaan.

Vinkit maaseudun elämään:

Karviassa on tilaa ja vapaus olla oma itsensä! Täällä arki on mutkatonta ja ympäristö antaa mahdollisuuksia liikkumiseen, rentoutumiseen ja omannäköiseen elämään. Kesällä suosittelen testaamaan Karvian mahtavat pyöräilymaastot, ja ympäri vuoden Karvia-talon liikuntamahdollisuudet puolestaan pitävät aktiivisena.

Pihlan asukastarina – Ikaalinen

Kirjoittanut Noora Elonen 10 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pihlan asukastarina – Ikaalinen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pihla, ja asun Ikaalisten Röyhiössä. Olen aina asunut maalla, joten luonnon läheisyys ja rauhallinen ympäristö ovat minulle tuttuja. Nyt opiskelen Tampereen yhteiskoulun lukiossa (TYK), mutta koti on edelleen maaseudulla Röyhiössä.

Ihaninta maaseudulla:

Hiljaisuus – ei hälyä eikä melua, vaan rauhaa ympärillä.
Luonnon läheisyys – mahdollistaa sujuvasti metsälenkit.
Naapurien etäisyys – jokainen saa olla ihan omassa rauhassaan.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkät kulkumatkat – mikään ei ole ihan lähellä.
Yksittäiset ahdasmieliset ihmiset – pienessä paikassa kaikki eivät aina katso maailmaa yhtä avoimesti.
Oman auton pakollisuus – bussilla ei pärjää.

Vinkit maaseudun elämään:

Suosittelen suuresti! Maalla asuminen vaatii kyllä hieman totuttelua, etenkin niihin automatkoihin, mutta vastapainoksi saa luonnon rauhaa ja kauniin ympäristön.

Parasta minulle on metsäautoteillä kävely!

Helin asukastarina – Siikainen

Kirjoittanut Noora Elonen 3 kesäkuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Helin asukastarina – Siikainen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Heli ja toimin Siikaisten kunnanjohtajana. Työ toi minut tänne, ja nykyisin asun Siikaisissa viikkoasukkaana – arjet kirkonkylällä, viikonloput muualla.

Ihaninta maaseudulla:

Turvallisuus – täällä voi huoletta kulkea missä vain, mihin aikaan vain.
Rauhallisuus – kiire jää jonnekin kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Helppous – arki rullaa mutkattomasti.

Kamalinta maaseudulla:

Pitkä pimeys – etenkin talvella se tuntuu joskus loputtomalta.
Joukkoliikenteen rajallisuus – omalla autolla pääsee, bussilla ei aina.
Pitkät välimatkat – kaikki ei ole ihan kulman takana, joten ajomatkoihin on varattava aikaa.

Vinkit maaseudun elämään:

Eteläpään alue tarjoaa lukuisia liikunta-aktiviteetteja ympäri vuoden, joten tekeminen ei täällä lopu. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan Siikaisiin! Voi olla, että sinä lähdet joskus Siikaisista, mutta Siikainen ei lähde sinusta koskaan, jos olet täällä asunut.

Taijan asukastarina – Kankaanpää

Kirjoittanut Noora Elonen 20 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Taijan asukastarina – Kankaanpää

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Taija, ja ammatiltani puheterapeutti. Muutin 18-vuotiaana pois Kankaanpäästä opiskeluiden perässä, ja tuolloin totesin hyvin ehdottomasti, etten enää koskaan halua asua pienessä kaupungissa enkä varsinkaan maalla. Vähitellen mieli muuttui, ja kun meille valmistumisen kynnyksellä tarjoutui mahdollisuus muuttaa takaisin Kankaanpäähän, tartuimme tilaisuuteen. Vasta tänne muutettuamme olen ymmärtänyt, että juuri tällaisen asuinpaikan tarvitsen. Elämä maalla on omista vaatimuksistaan huolimatta minulle helpompaa.

Ihaninta maaseudulla:

Hiljaisuus ja ärsykkeettömyys – ulkona voi kuunnella hiljaisuutta ilman hälinää tai valosaastetta. Mieli ja keho rauhoittuvat.
Luonto – omalla pihalla voi bongata lintuja, seurata eläinten jälkiä ja sienestää.
Itse tekeminen ja uuden oppiminen – kun kukaan ei tee puolesta, tulee tartuttua toimeen ja opittua vaikka mitä.

Kamalinta maaseudulla:

Auton välttämättömyys – auton hajotessa on aika nopeasti pulassa.
Palveluiden etäisyys – arki vaatii enemmän suunnittelua, kun siirtymiin menee aikaa ja palvelut ovat kaukana.
Itse tekeminen – Yllättävän lumisateen sattuessa ei auta, kuin tarttua lumikolaan. Kukaan ei tee puolesta.

Vinkit maaseudun elämään:

Maaseudun haasteita ei kannata pelätä liiaksi! Moneen asiaan oppii ja tottuu, kun niihin suhtautuu avoimin mielin. Itse en ollut ennen muuttoa edes koskenut ruohonleikkuriin, saati kokeillut puilla lämmittämistä. Maalla on mukavaa!

Vietän paljon aikaa ulkona koirani kanssa. Kankaanpäässä on aivan upeat ulkoilumaastot, suosittelen tutustumaan! Minun ja koirani suosikkipaikkoja ovat Kuninkaanlähteen ja Viidentienristeyksen maastot. Tilaa riittää niin, että saa halutessaan kulkea hyvinkin rauhassa, mikä on etenkin koiran kanssa kiva. Toki noissa maastoissa ulkoilee mielellään myös ilman koiraa.

Pentti vihreässä lava-autossa kuskaamassa klapeja.

Pentin asukastarina – Pomarkku

Kirjoittanut Noora Elonen 13 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Pentin asukastarina – Pomarkku

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Pentti, ja olen aina asunut maalla. Täällä on vähän väkeä, mutta sitäkin enemmän tilaa hengittää. Luonnon keskellä on mukava asua.

Ihaninta maaseudulla:

Omaa tilaa – täällä jokainen elää omassa rauhassaan.
Luonto – metsä ja järvet ovat lähellä.
Vähän väkeä – kiire ja tungos eivät kuulu tänne.

Kamalinta maaseudulla:

Palvelujen puute kirkonkylällä – joskus tietyt asiat eivät toimi ihan niin sujuvasti kuin voisi toivoa.
Kaunaiset kuntalaiset – kaikki asiat ei aina unohdu yhtä nopeasti kuin suurkaupungissa.
Pitkä matka ihmisten ilmoille – jos kaipaa elämää ja vilskettä, matkaa kertyy.

Vinkit maaseudun elämään:

Mieti muutaman kerran, sillä tämä ei ole paikka kaikille. Mutta jos etsit luontoa, tilaa ja omaa rauhaa, täällä sitä riittää. Vapaa-ajalla suosittelen suuntaamaan Isojärven maisemiin.

Jennin asukastarina – Ikaalinen

Kirjoittanut Noora Elonen 6 toukokuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Jennin asukastarina – Ikaalinen

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Jenni, Ikaalisten Luhalahdesta, ja opiskelen parhaillaan Sasky:ssä lähihoitajaksi. Olen alun perin Sisätöstä (Ikaalinen) lähtöisin, joten paluu kotiseudulle ja maalle oli oikeastaan itsestään selvyys. Erityisesti lasten saannin jälkeen toiveena oli saada kasvattaa lapset turvallisessa pienessä kylässä ja että lapset saisivat hyvät eväät elämään pienestä päiväkodista ja kyläkoulusta.

Kaupungissa vuosia asuneena tiesin, että joskus vielä palaan maalle rauhan keskelle. En koskaan viihtynyt kaupungin hälinässä, vaikka palvelut olivatkin lähellä. Täältä täytyy lähteä muualle ostoksille, mutta yhteydet ovat sujuvat Hämeenkyröön, Parkanoon tai vaikka Tampereelle.

Ihaninta maaseudulla:

Oma rauha ja luonto – voit vain kävellä hiljaisuudessa ilman liikenteen melua.
Kyläyhteisö – ihmiset tuntevat toisensa ja auttavat.
Vapaus ja tila – pihaan mahtuu vadelmat, omenapuut ja vaikka unelmiesi kotieläimet.

Kamalinta maaseudulla:

Talven pimeys – marraskuu voi olla pitkä.
Raju routa ja kura – keväisin kengät eivät pysy puhtaana.

Vinkit maaseudun elämään:

Täällä on mahtavat metsät retkeilyyn, kauniit uimapaikat kesäisin ja talvella luistelukaukalo, hiihtoladut ja pulkkamäet. Kansalaisopistossa voi vaikka kutoa kangaspuilla mattoa tai entisöidä vanhan tuolin – tekeminen ei lopu kesken.

Suosittelen, että tule ainakin kokeilemaan asumista maalla! Maalla asuminen voi olla rankkaa, kun kannat puita, kolaat lumia ja korjailet paikkoja. Vaiva maksaa kuitenkin itsensä takaisin, kun näin keväällä istut pihakeinussa kahvikupin kanssa ja katselet avautuvaa peltomaisemaa, kaunista metsää tai jäistä avautuvaa järveä.

Tiian asukastarina – Kihniö

Kirjoittanut Noora Elonen 29 huhtikuun, 2025 Kirjoitettu Asukastarina Ei kommentteja artikkeliin Tiian asukastarina – Kihniö

Miten päädyin maaseudulle?

Olen Essi, ja olen kotoisin Kihniöstä. Nuorena oli kova tarve nähdä maailmaa, ja asuin Ranskassa, opiskelin Helsingissä ja työ johdatti minut myös Seinäjoelle. Mutta missä ikinä olinkaan, kaipasin aina takaisin järvien ja maalaismaisemien ääreen. Kihniössä käydessä tuntui joka kerta siltä, että täällä on koti. Nykyään työskentelen luomumaidontuotannon erityisasiantuntijana ProAgrialla ja keväästä 2025 alkaen jatkan sukutilamme, Tarsian tilan, maatalousyrittäjänä.

Ihaninta maaseudulla:

Luonto on osa arkea – ei tarvitse lähteä luontoon, kun luonto on ympärillä koko ajan.
Yhteisöllisyys ja tukiverkot – täällä ihmiset välittävät toisistaan.
Tila hengittää – kiireettömyyden ja vapauden tunne tuo arkeen tasapainoa, vaikka velvollisuuksia riittää.

Kamalinta maaseudulla:

Lumityöt – eivät ne itsestään katoa.
Hyviä ruokapaikkoja on vain vähän – ravintoloita kaipaisin lisää.
Auton kustannukset – auto nelivedolla ja hyvällä maavaralla ovat täällä arjen turva

Vinkit maaseudun elämään:

Jos yhtään tuntuu siltä, että maaseutu voisi olla sun juttu – kokeile! Täällä voi aloittaa kevyesti, vaikka vuokra-asunnolla, eikä tarvitse heti sitoutua talokauppoihin. Takaisin kaupunkiin pääsee aina. Ja jos kaipaat luontoa, Kihniössä ulkoilu järvimaisemissa on parasta mitä tiedän.