Lellen asukastarina – Jämijärvi
Miten päädyin maaseudulle?
Olen Lelle, ja asun synnyinkunnassani Jämijärvellä. En koskaan kuulunut nuorisoon, jonka oli päästävä kaupunkiin, mutta olin kaikille vaihtoehdoille avoin. Viihdyin hyvin miljoonakaupungissakin ja sille tielle olisin voinut jäädä, ellei valmistuminen kansainväliseen kaupan töihin keskellä lamaa olisi saanut palaamaan opintojen jälkeen Suomeen. Ja sitten työt kotiseudulla imaisivat mukaansa. Näin on käynyt sen jälkeen jokaisessa elämän käännekohdassa. Vielä en asu siinä maalaisunelmassani, mutta toivoa en ole menettänyt! Elämässä tulee eteen tunnetusti vielä monen monta muutosta.
Ihaninta maaseudulla:
- Ihmiset – Aktiivisia, yhteisen hyvän eteen toimivia ihmisiä on maalla edelleen ihanasti. He ovat kultaakin kalliimpia.
- Arjen nopeus – Siirtymät paikasta toiseen ovat nopeita, pyörällä ja autolla pääsee joka paikkaa. Eikä tarvitse miettiä parkkeerausta.
- Unelmien mahdollisuus – Tilaa on pitää erilaisia lemmikkejä ja kotieläimiä. Ei minulla kaupungissa kerrostalossa asuessa olisi edes koiraa
Kamalinta maaseudulla:
- Liikaa tekemistä – Kylillä tapahtuu kaikkea kivaa, mutta aina ei kuitenkaan ehdi tai jaksa, sillä omakotiasumisessa riittää askaretta.
- Asumiseen satsatut eurot eivät tuota kuten kaupungissa – Vaikka samalla rahalla saa täällä asua paljon väljemmin.
- Lumityöt ja itikat – Kuuluun maaseudun ihmisiin, jotka eivät viihdy puutarhassa. Unelmatalossani ei ole nurmikonleikkuuta tai hyttysiä ja lumityötkin katoavat kuin taikaiskusta😊. Hyttysiä lukuun ottamatta tämä voisi olla mahdollista myös maaseudulla. P.S. Meillä Jämijärvellä on kyllä talvisin tiet erittäin hyvin hoidettuja.
Vinkit maaseudun elämään:
Tutustu ihmisiin! Mene mukaan sinua kiinnostavaan toimintaan! Maalla tekemistä järjestetään usein itse. Myönnän, se on työläämpää, mutta niin paljon antoisempaa. Yhdessä tekemisestä ja onnistumisista nauttii monin kerroin enemmän!
